Eilisestä kirjoituksesta huomasi kyllä miten vielä hukassa olin. Mutta illalla tuossa kesken kaiken kotipuuhastelun sytty lamppu ko mie oivalsin. Mie elän niin luottavassa/luotettavassa parisuhteessa itse että oikeasti kaipaan voimakasta sitoutumista sekä jopa vapauden rajoittamista D/s-suhteessani. Kun taas tämä toinen, erittäin rajoittavassa avioliitossa elävä kaipaa päinvastaista. Siksi just mikään ei ole toiminut.

Tämähän on minun mieltymykseni ja siihen toivon joskus löytäväni vastakappaleen. Joku puhui kerran siitä, että jos kaksi ihmistä kietoutuu liikaa toisiinsa, he ovat kuin kaksi kultakalaa akvaariossa ja alkavat lopulta syömään toisiaan. Tässä tapauksessa, kun tapaamisia olisi harvoin, tuota tuskin kävisi. Tosin intohimojen viedessä saattaa toki haukata toisesta pienen palan, jos ei yhtään hillitse itseään.