En tässä aikasemmin oo ees kehdannu puhua siitä miten paljon oonkaan juonut, viimisen kolmen vuoden aikana. No nyt, suurien tavoitteideni keskellä päätin, että sekin on loppu.

Ensimmäinen selvä päivä sujui aamulla krapulaa potien, kauhian paha kissanpaksan maku suussa, eikä illalla edes tehnyt mieli mitään juotavaa.

Toinen ilta oli myös helppo, kunnes yö saapui. En saanut unta, pyörin ja pyörin, ja kaiken kukkuraksi päätä alkoi särkeä ihan luvattoman paljon. Yöllä yhden aikaan hiivin alakertaan matkalaukun taskua tutkailemaan, josko siellä olisi ollut disperiiniä, joka muuten oli lopussa talosta. Ei ollunna ei, oli tyydyttävä miehen kuussataseen buranaan.

Vartin kuluttua päänsärky lakkasi, ja saatoin jopa rentoutua. Yöllä klo 2.33 heräsin siihen ikäänkuin joku olisi kolkuttanut ulko-ovella kamalasti. Hetken makasin uskaltamatta liikahtaakaan, kun en tiennyt oliko se unta vai totta...

Täytyy kohta käydä kattomassa onko pihalla autonjälkiä, vieraita sellaisia.

Toivottavasti tämä tästä helpottuu, juåppåhulluus nimittäin.