Noin, edellisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa. Koko aika meni tasaisesti juopotellessa, joten siitä ei mitään positiivista taida löytyä. Aina löytyi hyvä syy dokata iltaisin ja jos ei löytynyt, se keksittiin alta aikayksikön.

Joulu kyllä oli upea. Ihana tunnelma, kaikki rakkaat paikalla, joulupukki, lahjat ja ennenkaikkea hyvä ruoka. Juomaa meni yllättävän vähän.

Uuden vuoden alussa yritimme tipattoman aloittamista. Eihän se nyt onnistunu. Klo. 17.00-19.30 elämässäni ovat helvetillistä aikaa, jolloin kiusaus riepoo sielua. Ja lähes joka kerta retkahdin. Nyt on 14. päivä. Kaksi päivää selvinpäin jo takana. Silmät eivät rähmi. Näen taas unia. Katsotaan miten pitkään kestää.

Vieraita olisii tulossa heti helmikuun alussa. Millään en jaksaisi ottaa vastaan. Se tietää taas ainakin 4 päivän ääretöntä stressiä, alkoholia, unettomuutta. En vain jaksa. Eikä kai minunkaan ole pakko, jos en halua. Ehkä keksin jonkun hyvän syyn perua koko juttu. Näin toivon. Suututtamatta ketään. Mutta kun vaan ei jaksa. Minä taidan olla väsynyt.

Kiitos blogi kun kuuntelit.