Mutta parempi myöhään. Nyt en ajatellut puuttua sen enempää alkomahooliin vaan toiseen ihan yhtä tärkeelliseen addiktiin. Olenhan minä tervejärkinen ja aikuinen, suorastaan ikääntynyt tai ainakin keski-ikäinen ja vielä nainen. Ja tänään sattuu masuun fantasiantoteuttamisenpuute enemmän kuin koskaan. Se on jomotusta, se on tykytystä. Eikä tätä kukaan muu tiedä.
Joskus 10 vuotta sitten jo hurahdin bdsm:n salaiseen maailmaan ja siitä lähtien se on vienyt kuin eno venettä. O:n tarina kolahti sataa, mutta tokihan minulla ovat omanlaiseni fantasiat. Minä, joka rakastan hallitsemista sekä kotona että ammatissani, löysin itsestäni pienen hauraan alistujan. Netissä tapasinkin erään, joka vastasi odotuksiani täysin ja pääsinkin toteuttamaan itseäni samoin kuin hän itseään. Mies liki 2 metriä, täydellinen herrasmies, upea olemukseltaan, iso, vahva, mieletön karisma, komea, turvallisen tuoksuinen. Pääsimme nauttimaan tuntien sessioista muutaman kerran. Olin varma, että olin vähintäänkin taivaassa. Ja kun on tarpeeksi onnellinen, menee helposti vipuun. Hän toki kohteli minua upealla tavalla, oli taitava, osasi, oli aina täydellinen herrasmies. Luulin ihan täysillä, että se oli myös hänen juttunsa. Kunnes tajusin että netissä hänellä oli niin monia muita, kuin vain voi olla. Tapailemaan saakka hän ei ilmeisesti päässyt, mutta netissähän voi harrastaa näitäkin juttuja ns. muna kourassa.
Mutta joo. Kun sitä pääsi maistamaan, saa nyt kärsiä jomotuksesta. Fantasiassani olisin ollut täydellisesti totteleva sub, omistajansa orja. Joka hetkestä nauttien. Hän haluaisi yhä fantasiaani. Minä olisin niin kovasti halunnut tykätä ja saada tykkäämistä tässä muodossa, sillä sitähän D/s on parhaimmillaan. Mutta toiset eivät kykene suureen tunteen paloon, eikä se kykenemisestä kai kiinni ole. Se on kiinni oikeasta vastakappaleesta.
]]>
