Eilinen oli koko myllerryksessään erittäin sekava päivä. Kaikki vanhat asiat revittiin näkösille ja haavat auki niin että veri melkein roiskui.

Ajattelin asiaa viime yönä. Säikähdän pakkolojaalisuuttani, sillä ilmeisesti en vielä ole kasvanut tarpeeksi suureksi ymmärtääkseni ihan kaikkia asioita. Siis säikähdin, miten piti pakottaa itsensä lojaaliksi. Mutta nämä kaksi ihmistä joita asia koskee, hehän saattavat olla jopa innoissaan.

Ja minä annan sen heille. Rakastava äitihän toki vuodattaa selkänahastansa viimeisenkin veripisaran ynnä muut eritteet. Mutta yöllä päätin, että minä en siihen asiaan nyt enää sekaannu. Se on asia, mikä ei kuulu minulle. Tajuatko, minä daiju.